Leirimatka Kannakselle

Venäläistä partiota

Seitsemän katajaista osallistui SP:n leirimatkalle Karjalan Kannakselle. Venäjällä juhlittiin 100-vuotista partiotaivalta jamboreen merkeissä. 100 vuodesta partio on tosin useamman vuoden ollut kielletty harrastus. Matkalla leirille edes staabi ei vielä tiennyt paljonko osallistujia leirillä on, minkälaista on ohjelma tai mitä palveluleiriläiset tekevät. Saavuttuamme leirille, kaikki oli vielä hieman vaiheessa. Vettä saatiin vasta parin päivän päästä, suihkut leirin puolivälissä ja bajamajoissa oli paperia vain silloin tällöin. Meitä yliorganisoituneita suomalaisia ahdisti, kun emme aamulla tienneet mitä päivä tuo tullessaan ja mitä pestejä meille oli tarjolla.

Pikkuhiljaa venäläinen aikakäsitys ja huolettomuus tarttuivat. Käsite ”vartti lounaan jälkeen” tuli tutuksi ja lounaan päättymisestä kesti ainakin tunti ennen kuin mentiin sovittuun paikkaan. Tästä suomalaisten asennemuutoksesta huolimatta olimme edelleen ensimmäiset joka paikassa. Suurin osa venäläisistä ei osannut englantia juuri lainkaan, joten he puhuivat meille venäjää kovaa, hitaasti ja katsoivat syvälle silmiin. Viikon jälkeen ymmärsimme jo melko hyvin kieltä ja kiipeilyn ohjaaminen venäjäksi sujuu kiitettävästi! Suomessa on tottunut siihen, että sukupuolella ei ole väliä, mutta Kannaksella ei saanut mitä tahansa tehdä, koska se olisi naiselle liian haastavaa, vaarallista tai raskasta. Esimerkiksi kiipeilyvaljaiden kantaminen kuului miesten hommiin. Me suomalaiset naiset kyllä järkytimme venäläisiä useaan otteeseen kantamalla painavia asioita ja tekemällä muita miesten hommia.

Vaikka partiotoiminta on melko lapsen kengissä RASNilla, saimme silti paljon tuotavaa tännekin. Venäläiset olivat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Stressi oli myös melko vieras käsite ja vaikka ohjelma tai ruoka oli myöhässä, jaksoivat kaikki odottaa kärsivällisesti. Yhteisissä ohjelmissa oli aina hyvä meininki ja kaikki osallistuivat leikkeihin, lauluihin ja tansseihin innolla. Täytyy kuitenkin myöntää, että ennen leiriä minulla ei ollut ennakkoluuloja venäläisestä kulttuurista. Nyt minulla on tietoa. Venäläinen tulee myöhässä, paperiin tarvitaan monta erilaista leimaa ja tehokkuus on vieras käsite. Erilainen kulttuuri pitää oppia hyväksymään.

Lohi -09

Oranssin ja vihreän sarjan suomenmestaruuden ratkottiin tänä vuonna Kotkassa. PhöniX ja kirjavan sarjan II-laatu hyppäsivät bussin kyytiin lauantaiaamuna pirteinä 5.30. Lähtötehtävänä oli mäkiauton rakentaminen. Pisteitä käsistään käteville katajaisille tuli varmasti eniten ristipistotyöstä, joka kiinnitettiin auton takaosaan (:

Pistesuunnistus on ollut ainakin II-laadun jäsenien heikkous. Näin kävi tälläkin kertaa. Vesisateessa rängittiin ja etittiin umpimetästä kolmosrastia. "Aivan varmasti sen pitäisi olla tässä!" Puolen tunnin haravoinnin jälkeen päätettiin ryhdistäytyä ja palata edelliseen risteykseen. Sieltä otimme kiltisti kompassilla suunnan ja löysimmekin lopulta pusikon keskeltä kauan kaivatun rastin. Yllätykseksemme saimme rastista jopa muutaman pisteen, vaikka aikaa kului reippaasti kärkivartioita enemmän.

Valmistautuessamme kisoihin yritimme mahdollisimman hyvin avata kaikkien rastien sisällöt. Eräs rasti oli nimeltään rautakala. Kolmipiikkiä kutsutaan rautakalaksi ja wikipedia kertoi meille mielenkiintoiset kuvaukset rautakalan lastenhoitorituaaleista ja siitä kuinka lajin naaras vietellään. Valitettavasti tiedoistamme ei ollut hyötyä, vaan rastilla tehtävänä oli onkia magneetin avulla rautanauloja.

Limppiserpa valmistui hienosti ja reseptikin oli melko hyvin muistissa. Limpit olivat pyöreitä, kypsiä ja maukkaita ja pisteitä ropisi tältä rastilta. Kenties seuraavalla lippukuntaretkellä saamme nauttia kymenlaaksolaisten herkkua Annikan kokkaamana?

Kirjavassa sarjassa sijoituimme kuudenneksi, oranssissa sarjassa PhöniX oli 20. Hieno suoritus! (Okei, myönnetään, kirjavassa sarjassa oli vain 10 vartiota)

Voittokulku jatkuu

Suuret onnittelut PhöniX-vartiolle piirin tarpojakisan voitosta!

Monen vuoden tauon jälkeen lippukuntamme loisti kisoissa. PhöniX nappasi oranssin sarjan mestaruuden Harjunalustan Siniveljien järjestämissä TARVO! -kisoissa. Aivan mahtava suoritus! Olimme vaeltajaporukan kanssa Kampissa ja kun puhelimeni soi ja välitin muille ilouutiset kääntyivät monet ohikulkijat katsomaan (: Kiitos hyvästä suorituksesta kuuluu vartion lisäksi Ninnille ja Virvelle, jotka ovat kisoihin tyttöjä luotsanneet!

Ensi viikon päästä odottaa SM-kisat Lohi 09 Kotkassa. PhöniXin lisäksi kisaamaan lähtee kirjavaan sarjaan vaeltajien vartio II-laatu. Kisakutsua olemme jo syynänneet tarkkaan ja yrittäneet avata rastien tarkempaa sisältöä nimen perusteella. Tiedätkö sinä missä sijaitsee Ympyräkaupunki ja mitä on limppiserpa?

Partioviikon jälkeistä elämää

Heipä hei!

Onpas aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Nyt on kuitenkin niin mullistavia asioita tapahtunut, että on pakko se täälläkin jakaa. Viime viikolla osallistuimme 13 katajaiset voimin Hämeen ja Sapan yhteiseen paraatiin Hämeenlinnassa. Partiojohtajien kanssa menimme nauttimaan kahveista ja kuuntelemaan marssikilpailun voittajat ja ihmetys oli todella suuri, kun Sapan voittajiksi selvitytyivät Lahden Katajaiset!!! (ja Ryttylän Eräveikot) Hämmentynyt lippukunnanjohtaja kävi hakemassa Ilveksen Sauvan kolomme seinälle.

Paraatin lisäksi päivään kuului paraatijuhla, jossa Annika ja Virve saivat Pyhän Yrjön soljet merkiksi ansioituneesta partiotaipaleestaan. Osallistuimme myös kirkkopyhään, joka yllätti meidät toiminnallisuudellaan ja partiomaisuudellaan. Päivän päätteeksi kävimme tutustumassa Sibeliuksen syntymäkotiin sekä Hämeen linnaan. Aurinkoinen sää ja parhaat partioystävät seurana tekivät päivästä ikimuistoisen!

Syyssterssi kesäkuussa

Kesäleiri on onnellisesti takana ja partion saralla seuraavat ponnistukset liittyvät kolon kunnostukseen ja syksyn viikkotoiminnan aloittamiseen. Syksy tuo mukanaan paljon haasteita. Pyrimme aloittamaan uuden ohjelman mukaisen toiminnan, Ankkurin kolo tulee kuvioihin mukaan uutena, jäsenmäärä pitää saada nousemaan ja moni johtaja hylkää Lahden. Uusi ohjelma edellyttää aikuisia viikkotoiminnan vetäjiä, joita ei tällä hetkellä ole lainkaan. Uuteen ohjelmaan pitäisi pystyä myös evästämään kaikki johtajat, vaikkei itsekään kovin paljoa ohjelmasta käytännössä tiedä. Jos jäsenhankintamme ei tuota tulosta, on lippukunnan tulevaisuus vaarassa ja en tosiaan tiedä mitä enää on tehtävissä. Kohta pitäisi aloittaa johtajien rekrytointi, en vain jaksaisi sitä maanittelua ja kieltäytymistä. Jos luet tämän ja koet olevasi halukas viikkotoiminnan vetäjä, ilmoittauduthan minulle. Ilahtuisimme kovin paljon (:

Tänään kävimme viemässä kololle hyllyjä. Ensi viikolla pitäisi porata ne seinään kiinni ja käydä tyhjentämässä rakas Kirkkokadun ullakon varasto. Katsotaan saammeko tavaramme mahtumaan varastoomme. "Uusi" kolomme on vielä hieman vaiheessa, jos saisimme tänä kesänä sen ihan oikeasti käyttökelpoiseen kuntoon.

Lähdemme Annikan ja Virven kanssa heinäkuun 18. päivä kohti Sveitsin jamboreeta. Mikä sen mukavampaa kuin lähteä kahdeksi viikoksi ulkomaille leireilemään? Tosin tämä aiheuttaa kovasti paineita, koska syksyn kuvioiden pitäisi olla valmiina ennen leirille lähtöä, koska tulemme takaisin vasta elokuun puolella.

Kyllä partio on mukava harrastus! :P Eroon ei pääse, ei sitten millään.

Enää ei kilpailla viimeisistä sijoista

Perinteet on nyt kumottu! Viikonloppuna järjestetyissä kisoissa kaksi lippukuntamme vartiota sijoittui kuuden parhaan joukkoon, toinen sinne mitalisijoille asti. Jo vuosia tai pikemminkin vuosikymmeniä katajaiset ovat kilpailleet viimeisistä sijoista, mutta nyt tämä on historiaa. Kohti SM-kisoja!!

Tämä tosiaan lämmitti sydäntä aivan suunnattomasti. Ei tätä innostusta voi sanoiksi purkaa. Eivät muuten vartiolaiseni vielä tiedä sijoitustaan, huomisessa kokouksessa pidämme kunnon pirskeet vapun ja kisoissa menestymisen kunniaksi. (:

Kisoista kenties joku kisoihin osallistunut kirjoitteleepi lisää.

Koulukampanjoimassa

Onks sulla nappulat?!

Tämä oli ensimmäinen kysymys viidesluokkalaisilta. Jouduin tuottamaan pettymyksen, sillä minulla ei ole edes aikomusta hetkeen nappuloita hankkia. Nauratti kovasti, hyvin on opettaja oppilaitaan kouluttanut. Seuraavaksi kyseltiin kursseista ja vuositähdistä.

Olimme siis Kivimaalla pitämässä viides- ja kuudesluokkalaisille koulukampanjaa. Tosin emme virallista SP:n kampanjaa vaan omalla hyväksi havaitulla kaavalla. Ulkona leikimme, kasailimme trangiaa, tutuistuimme viittomakielisiin aakkosiin ja mietittiin mitäs kaikkea partio pitääkään sisällään. Tämä partiolaisopettajan luokka oli innolla mukana, muissakin ryhmissä hymyssä suin tehtiin juttuja vaikka ääneen tietenkin sanottiin kaiken olevan tylsää.

Paljon oli potentiaalisia partiolaisia, harmi kun heitä ei voi pakottaa tutustumaan ihan oikeaan partiotoimintaan. Ehkä sieltä muutama innokas tyttö lähtee kanssamme retkeilemään...

Nappulaton